Voiko koronavirus aiheuttaa ylivoimaisen esteen sopimuksen täyttämiselle?

Uudenlainen koronavirus COVID-19 on tämän artikkelin kirjoitushetkellä teljennyt noin kymmenen prosenttia maailman väestöstä jonkinasteiseen karanteeniin, eikä epidemian tulevasta kehityksestä ole varmuutta.

Pandemian uhka ja erityisesti Kiinan järeät turvatoimet viruksen pysäyttämiseksi ulottavat vaikutuksensa myös yritysten toimintaan: muun muassa työpaikkoja ja satamia on jouduttu sulkemaan, ja globaaleissa toimitusketjuissa on ollut häiriöitä.

Kaupankäynnin ongelmat ovat herättäneet kysymyksen, voisivatko Kiinan markkinoilla toimivat yritykset vapautua sopimustensa mukaisista suoritusvelvollisuuksistaan vetoamalla ylivoimaiseen esteeseen, mikäli ne eivät virusepidemian seurauksena pysty suoriutumaan velvoitteistaan.

Mikä on force majeure eli ylivoimainen este?

Ylivoimaisella esteellä (force majeure) tarkoitetaan sopimusoikeudessa sopimuksen osapuolista riippumatonta, odottamatonta ja poikkeuksellista tapahtumaa, joka estää sopimuksenmukaisen suoritusvelvollisuuden täyttämisen siten, että tämän vaikutuksen torjuminen on osapuolen vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella. Sopimusosapuolen on tällaisessa tilanteessa mahdollista vapautua suoritusvelvollisuudestaan.

Ylivoimaisina esteinä on vakiintuneesti pidetty esimerkiksi sotia, luonnonkatastrofeja ja yleisen liikenteen keskeytymistä. Lienee mahdollista, että myös uudenlainen koronavirus ja etenkin järeät torjuntakeinot epidemian pysäyttämiseksi voitaisiin yksittäistapauksessa katsoa suoritusvelvollisuudesta vapauttavaksi ylivoimaiseksi esteeksi.

Milloin ylivoimaiseen esteeseen on mahdollista vedota?

Ylivoimaiseen esteeseen tai force majeureen viitataan usein liike-elämän sopimusten vastuunrajoituslausekkeissa, joissa nimenomaisesti määritellään, minkälaiset tapahtumat katsotaan ylivoimaisiksi esteiksi ja miten osapuolen tulee toimia, mikäli tämä haluaa vedota ylivoimaiseen esteeseen.

Suomessa ja muissa Pohjoismaissa on lisäksi katsottu, että sopimuksen osapuolet voivat vedota ylivoimaiseen esteeseen myös silloin, kun sopimuksessa ei ole nimenomaista force majeure -lauseketta. On kuitenkin syytä huomioida, että käytännöt vaihtelevat näiltä osin eri oikeuskulttuureissa, ja sopimukseen sovellettava laki vaikuttaa siihen, miten ja milloin ylivoimaiseen esteeseen on mahdollista vedota.

Ylivoimaisen esteen käsillä oloa arvioidaan joka tapauksessa aina yksittäistapauksittain. Arvioinnissa keskeistä on tarkastella sopimusten vastuunrajoituslausekkeiden sanamuotoa ja sitä, miten ylivoimainen este on sopimuksessa määritelty. Mikäli sopimuksen osapuoli haluaa vedota koronavirukseen ylivoimaisena esteenä, osapuolen on pystyttävä osoittamaan, millä konkreettisella tavalla virus on estänyt sopimuksenmukaisen suorituksen tekemisen.

Miten koronaviruksen aiheuttamiin haasteisiin voi varautua?

Maailman terveysjärjestö on todennut, että koronavirusepidemian kehitystä on vielä hankalaa ennustaa. On mahdollista, että epidemia saadaan pysäytettyä tai että se etenee jollakin aikavälillä pandemiaksi, jolloin myös viruksen taloudelliset vaikutukset ulottuvat yhä laajemmalle.

Yritysten on joka tapauksessa mahdollista varautua uudenlaisen koronaviruksen ja sen torjuntatoimenpiteiden vaikutuksiin arvioimalla yhtäältä nykyisten sopimusten vastuunrajoituslausekkeiden sisältöä ja toisaalta pohtimalla, pitäisikö asia huomioida tavalla tai toisella uusissa sopimuksissa.

Asianajotoimisto Applexin asiantuntijat auttavat mielellään yritystäsi arvioimaan tilannetta sekä suunnittelemaan ja toteuttamaan mahdollisia toimenpiteitä koronaviruksen liiketoimintaan ja sopimuksiin liittyvien vaikutusten varalta.

Lue lisää siitä, miten voimme auttaa sopimusoikeuteen liittyvissä kysymyksissä.